Idolssit Kamptonissa

Tai no. Ei ne oikeesti. Kai.

Teinit jonottavat jossain kaad dääm testilaulanta-areenaksi muutetun tehdashallin edessä, nolaavat itsensä totaalisesti kansallisessa televisiossa ja vieläpä viikko toisensa perään. Nolaaminen tapahtuu erilaisin tavoin. Toiset onnistuvat koelaulunnoissa ihan itse, toiset käyttäytyvät Erittäin Huonosti kaikilla mittareilla mitattuna ja jotkut tarvitsevat ulkopuolista apua.

Onneksi arvon tuotantoporukka on palkannut stylistiarmeijan. Kyseisestä porukasta löytyy tarpeeksi henkilöitä, jotka tietävät mikä on "just sun tyylistä". Sit on muotitukat, puukaulakorut, maastokuvioiset epäfliissit ja hassut housut, joista roikkuu kaikkea tauhkaa. Niitä sitten pidetään kuin olisit omia. Rumat vaatteet, esineet ja kampaukset eivät vaan oikeasti sovi kenellekään.

Nämä stylistit luovat kuitenkin muotia. Paikallista ja ahdistavaa. Kampin Poisteluparatiisin sisällä ja liepeillä hengaa nyt sitten näitä Idolssikopioita, jotka ovat niin makeita, koska niillä on samanlainen tukka kuin tieskenelläanttituiskulla. Tietysti oma tulkinta aiheesta, joka on mahdollisesti vielä mauttomampi. Edelleenkin puukaulakorut kuuluu surffareille eikä sählyjätkille ja ne eivät sovi yhteen vaahtomuovisen hupparifliissin kanssa, kuten ei mikään muukaan.

Noita tossa nyt sitten on. "Flammenwerfer für die Untermenschen", sanois Kuronen.

Bisnestä webissä ja webillä eli suositteluista

Työn ääressä pitää ja saa taas tutustua bisnekseen, jossa pyörii. Ineo mikälie on perustanut suomalaisen e-business-portaalin, jossa pyöritellään kaikkea mahdollista käsitteiden määritelmistä uusimpiin trendeihin. Niitähän minä sitten lukemaan.

Tuollakin palattiin taas käyttettävyysjutuissa kävijäseurantaan ja sen hyödyntämiseen. Mielenkiintoisempi juttu oli kuitenkin Wiredin päätoimittajan artikkelin The Long Tail suomenkielinen lyhennelmä, joka muistutti mm. asioista, mistä Maken kanssa on puheltu jo aikaa sitten. Ilmeisesti artikkelin ilmestymisen aikaan.

Samassa jutussa ilmoitettiin aika selvästi, että erilaiset suosittelulistat ovat SE juttu pitkän hännän hyödyntämiseen. Samalla kerrottiin, että kyseisiä listoja väsätään käsin ja edistyneemmätkin yhteistoimintaan perustuvalla suodattamisella. Mehän tiedämme paremmin. Tiedon louhinnan menetelmillä tulee parasta jälkeä.

Pitäis varmaan tunata Maken kanssa taas tota...

Välineistä

Niin. Välineet, jotka ovat tarkoitettu tiettyyn käyttöön ja niiden kestäminen kyseisessä käytössä. Tällä kertaa suurennuslasin alla ovat lumilautajalkineet. Kolmelta erilliseltä henkilöhahmolta on pamahtanut viikon sisään kyseiset välineet eri tavoin ja eri syistä.

Pistää kuitenkin miettimään, että missä on se Magliten ja Sveitsin armeijan linkkareiden henki, jota mukaillen välineistä pyritään tekemään ikuisia. Kaikki kolme paria jalkineita on hankittu käytännössä kuluvalla kaudella ja kaikki kolme paria ovat nykykunnossaan laskukelvottomia. Kyseessä on kuitenkin top-of-the-line -tason kenkulit, joiden hintaluokka asettuu 200 ja 300 euron väliin. Voiko valmistaja olettaa, että joku poistaa kahdet tällaiset kengät kauden aikana? Minun mielestäni ei.

Arvon Ride ja Burton. Kuulette meistä vielä.

Odottamisesta

Muodostuuko odottaminen kiireestä? Liittyykö odottaminen aikataulutettuun elämään? Onko odottamista oikeasti vai onko se vaan yksi mielen tavasta vittuilla sille pienelle catepillarin kuskille, joka päänupissani kököttää ja odottaa, että pääsisi vetämään kaikista vivuista. Ha! "odottaa" eli on sitä.

Taas on yksi niistä hetkistä, jolloin vain istun ja teen jotain täyttääkseni aikaa. Siksi ehkä tämä blogi onkin olemassa. En ole koko päivänä varsinaisesti tehnyt mitään, mutta kuitenkin saanut läjän asioita aikaiseksi. Toisin sanoen en ole aikatauluttanut päivääni tippaakaan. Kuitenkin odotan.

Piti mennä vanhempien kanssa syömään. Ja sinnehän sitä ollaan menossa edelleen. Tunnin päästä. Ish... Koko ajan on ollut selvää, että kaikki kellonajat ovat vain suuntaa-antavia ja erittäinkin viitteellisiä. Siitä huolimatta on ollut selvää, että tuo tapahtuma on käsillä tänään ennemmin tai myöhemmin. Tunti sitten ajattelin, että eiköhän kohta rupea tapahtumaan, enkä aloittanut enää mitään tähdellistä tekemistä. Voisin ajatella odottamisen alkaneen tuolloin.

Nyt tiedän, että puolen tunnin päästä jalkaudun asunnostani ja suuntaan Salveen katsomaan, kun muut syövät silakoita. Itse saataan nauttia jotain muuta. Nälkä ainakin on. Tämän puoli tuntia kuitenkin odotan. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ei ole mitään vaihtoehtoa. Jos en odottaisin, lähtisin nyt, mikä johtaisi siihen, että odottaisin perillä. Jos taas en odottaisi enkä lähtisi nyt, tekisin jotain ja päätyisin olemaan rutkasti myöhässä tai menemättä ollenkaan. Sekään ei ole toivottua.

Odottamista siis on niin kauan kuin on tekemistä ja vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Käyn syömässä leivän, jotta jaksan odottaa ruokaa ravintolan pöydässä.

Rakas Päiväkirja

No niin. "Jumalauta, jos muutkin, niin mäkin tahdon rokkitähdeksi", sanoi Vesa Jokinen aikoinaan. Samat sanat lienevät paikallaan tämän blogin olemassaoloa selvittämään. Ei mistään syystä erityisemmästä, vain ja ainoastaan siksi, että se on mahdollista. Välillä ehkä myös tarvitsee jonkun paikan tuhista asioita, jotta maanpäällinen elo olisi helpompaa.

Mistä sitten kirjoitan? Päivän polttavimmat aihepiirit tulevat varmasti olemaan taekwon-do, lumilautailu, rullalautailu neppistä isommalla lankulla, polkupyöräily hassusti, matkailu, ystävät ja ihmiset sekä tietysti elämä an sich. Ihmiset eivät varmastikaan esiinny omalla nimellään, kuten en ehkä minäkään, mutta eipä varmastikaan tarvitse olla kummoinenkaan salapoliisi, että tietää, kenestä ja mistä on kysymys. Verhoan siis itseni ja tarinani puolittaisen anonymiteetin huntuun.

Ei myöskään ole niin väliä, uskotteko te minua ja tarinoitani vai ette, sillä lähdeviitteet tulevat olemaan vaihtelevan puutteellisia, enkä käytä tätä kanavana tiedottaa asioista maailmalle vaan ainoastaan oman pääni tuuletuskanavana. Lue ja/tai kuole.