Melkein, mutta ei ihan

Mulle käy aika usein sillä lailla, että menee hyviä keikkoja täysin ohi. Lähinnä siis musiikkisoitantaa jossain tilassa, jossa maksusuoritteella voi lunastaa itselleen sisäänpääsyn. Olen tätä pariin otteeseen ja turhautuneena puhissut ja miettinyt, että voisko joku ystävällinen sielu valjastaa internetin tähän tehtävään.

Päivän digiuutisten sijasta pompsahti esiin otsikko, joka kertoi uudesta verkkopalvelusta, jossa on kaikkia tapahtumia: Tapahtuma.tv. Innosta käsi täristen yritin osua linkkiin.

No onhan siellä tapahtumia joo. Kerrankin palvelu, johon haluaisin rekisteröityä ja saada näkyviin minua eniten kiinnostavat asiat. Mutta ei. Tähän on vedetty raja. Nyt voi sitten pällistellä, että mitä pallopelejä pelataan Kotkassa. Kiinostaa kiviäkin.

Kyseessä on siis yksi niistä verkkopalveluista, joista on lisäarvoa vain silloin, kun siitä saa irti juuri itseä kiinnostava sisältö. Tässä se olisi vielä helppoa, kun aika varmasti pystyy valitsemaan kategoriat "helsinki", "rock" ja "jalkapallo". Eli sen kummempaa älyä ei verkkopalvelulta edes vaadita. Tätä pientä lisää ei kuitenkaan ole katsotta tarpeelliseksi toteuttaa, joten joutanee tuo palvelun WWW:n roskakoriosastoon. Tunkua riittää. Harmi. Olisin halunnut tykätä tuosta palvelusta.

Ei todellakaan näin

Yhteiskuntaa ei pysty muuttamaan suoraviivaisella taistelulla sitä vastaan. Yleinen mielipide, joka usein on sama kuin yhteiskunta, kääntyy vastaan, eikä oman asian kannalta positiiviseen muutokseen ole mahdollisuuksia.

HS raportoi Katutaiteiden yö -nimellä kulkevasta mielenosoituksesta, joka irrallisena tekona vaikuttaa vandalismin ja poliisin ylireagoinnin risteytykseltä. Mitä hyvää tällä voisi saada aikaan?

Katutaide ja erityisesti graffititaide on osa urbaania ympäristöä. Jokainen reaktio aiheuttaa vastareaktion. Suomessa ja erityisesti Helsingissä paheksutaan tätä taiteen muotoa, jolloin sitä puolustettaessa turvaudutaan ylilyönteihin. Sitä seuraa taas yhteiskunnan, jonka mielipidettä poliisi virkansa puolesta edustaa, ylisuuri vastareaktio.

Asia ei näin etene. Mainostarkoituksiin saa kaupunkia töhriä muutaman tonnin hintaan, mutta taidetta tehdessä heilahtaa häkki. Niin kauan kuin toiminta on edellisyön kaltaista, ei tähän ole tiedossa muutosta.

Perin harmillista.

Lisää toimisto-ohjelmia verkkoon

Google jatkaa ryhmäkäytettävien toimisto-ohjelmien julkaisemista verkkoympäristöön. Ilmeisesti toiminnot on hyvin samanlaisia kuin Officessa, mutta etuna on tiedostojen yhtäaikainen käsittely ja automaattinen versionhallinta.

Voipi siis samanaikaisesti söheltää samoja tiedostoja porukalla, eikä mikään mene hukkaan tai huonoksi. Ollaan aika kaukana niistä vanhoista hyvistä ajoista, jolloin kirjoituskoneet ja korjauslakka olivat kova sana tekstinkäsittelyssä.

Siipivihulaisille kaasua

Vihdoinkin. Jo vuosituhannen vaihteessa katselimme ja kuuntelimme raporttia Helsingin alueteleviosta, jossa kerrottiin Helsingin häirikkölintuongelmasta ja tarjottiin värikäs kasa ratkaisuita. Vihdoin ja viimein myös Helsingin kaupunki on perehtynyt asiaan ja on valmis tekemään asian osalta.

Luonnollisesti (no pun intended) löytyy joukko viherhipakkeita, jotka suruttelevat siipivihulaisten sielujen ja mielenrauhan perään. Aivan turhaan. Odottelen innolla myös Lehden juttua aiheesta.

Web's Finest

Time - siis se aikakausijulkaisu, eikä aika itsessään - on julkaissut listan vuoden 50 viileimmästä WWW-sivustosta. Lista on odotetusti yksittäisen journalistin subjektiivinen näkemys WWW:n uudesta sisällöstä. Matsku on jaettu erilaisiin kategorioihin.

Odotetusti erilaiset kollektiiviset web2.0 -ajatusmaailmaa toteuttavat sivustot ovat reilusti edustettuna. Yhteisölliset blogihärpäkkeet kuten MySpace.com sekä muun WWW:n sisältöä yhdistelevät palvelut, kuten uutispalvelu Tailrank.com edustavat tyypillisesti tällaisia palveluita. Tiukin web2.0 -toteutus löytyy odotetusti Googlen tallista: Google Spreadsheets. Yhdessä voi tehdä taulukkolaskentaa missä vaan. Monta ihmistä, monta paikkaa, ei yhtään Microsoftia.

Hetken aikaa taas minulta unohduksissa ollut Pandora-radiopalvelu popahti taas esiin. Fiksusti suosittelumenetelmiä hyväksikäyttävä palvelu soittaa vihjeestä mieluista musiikkia. Toinen mielenkiintoinen tulija on blogiajatusta astetta eteenpäin vievä Blurb, joka tuottaa painotuotteen omasta blogista. Idea on mielenkiintoinen ja käyttötapoja keksii helposti. Web2print... Jotenkin tuttua.

Niiiin digiajassa, niiiin digiajassa

Nyt on sitten saatu ihan ikioma digitaalinen galleriakin maailmalle näkyville. Miksi? Miksi ei. Tarkoitus on vähän sama kuin tällä blogilla. Itselle pieniä muistoja joka päivästä ja joistain erikoisista hetkistä. Sitä paitsi valokuvat on siistejä.

Flickriin kerääntyy siis tasaisin väliajoin otoksia, jotka joko liittyvät johonkin tai sitten eivät. Kuvia kulmilta ja maailmalta, ihmisiä ja tapahtumia, fiiliksiä ja epäfiiliksiä.

rolleh@flickr

Pieni suuri harmitus

On se vaan hassua, miten suhteellista on harmitus ihmisellä. Joskus on isoja juttuja, jotka harmittavat paljon (Israel säätää Lähi-Idässä), mikä tavallaan on myös ihan ymmärrettävää. Joskus on myös isoja juttuja, jotka harmittavat vähän, mikä ei haittaa yhtään, koska mitä sitä turhia harmittelemaan. Maailma pyörii, asioita sattuu.

Sitten on pieniä juttuja, jotka jotenkin aktiivisesti harmittavat aika paljon. Päivän esimerkki on lähes loppuun kuluneet laakerit eturenkaissa. Maailma ei muutu pahemmaksi - tai paremmaksi - paikaksi noiden laakereiden mukana, mutta jotenkin mieltä kivistää kovasti, kun ei rullaa. Yllättävän paljon siis.

Onneksi tuo ongelma on huomattavasti helpommin ratkaistavissa kuin esimerkiksi Lähi-Idän tempaukset: pötkö laakereita kuittaantuu kyssällä Ponke'sista, kun taas Israelin työntäminen mereen vaatisi aika big ass puskutraktorin.

Kuveja

Oppiminen on mielenkiintoinen asia. Sitä tekee yleensä huomaamattaan. Tai siis keskittymättä siihen erikseen. Keskittymällä oppimiseen saadaan aikaan opiskelu, joka on vähän niin kuin oleskelu tai kuseskelu - tehotonta ja tylsää.

Parhaimmillaan oppiminen tapahtuu siinä sivussa. Sitä keskittyy tekemään jotain tai valmistautumaan johonkin ja siinä ohessa tarttuu erilaisia asioita hihaan. Takejutuissa olen tästä paasannut useamminkin kilpailemisen kohdalla. Kilpailuihin valmistautumalla kehittää itseään monipuolisesti. Näin ollen kilpaileminen on erittäin hyvä tapa oppia kamppailu - ei ainoastaan itse kilpailutilaisuus voittoineen ja häviöineen, vaan myös valmistautumisprosessi ja jälkipuinti.

Tällä kertaa kyse on uuden kameran hankkimisesta. Olen noita vempeleitä vertaillut ja miettinyt ja pohtinut. Uuden digitaalitekniikan lisäksi olen tutustunut optiikkaan: linsseihin, suodattimiin ja vastavalosuojiin. Samalla on siis tullut opittua kaikenlaista kuvaamisesta yleisesti ja välineistä, joita siinä käytetään. Luonnollisesti sitä on tehnyt kaikkea tyhmää olemassaolevilla vempeleillä ja nyt voi tehdä taas asioita paremmin. Eli parempia kuvia. Jos viime viikon kuvien joukossa on joitain tosi onnistuneita, on kiittäminen hyvää tuuria. ViVa, kuten Jusa ja Timo aikoinaan sanoivat. Siis Visuaalinen Vahinko.